Haluan antaa oman panokseni tässä hankalassa tilanteessa, kun edessä on jälleenrakennus pandemian jäljiltä samalla kun ympäristökriisit kärjistyvät.

Lähdin Vihreiden ehdokkaaksi, koska voin allekirjoittaa puolueen periaateohjelman (2020-2028) ja minulle on tärkeintä että teemme nyt kaiken voitavamme jotta elämä voisi jatkua mahdollisimman monimuotoisena täällä (Tampereella, Suomessa ja maapallolla) myös meidän jälkeemme. Olemme sen velkaa nykyisille ja tuleville sukupolville.

Ihmiskunta on tehnyt kapeakatseisuudessaan hirvittäviä virheitä, joiden korjaamiseen on jossain vaiheessa väistämättä ryhdyttävä. Mitä pikemmin ryhdymme siihen, sitä ”helpompaa” se on. Helppoa se ei voi enää olla kaiken tämän vitkuttelun jälkeen, mutta ei se tämän helpommaksikaan enää muutu.

Olen tottunut kohtaamaan vaikeitakin tilanteita sillä asenteella, että vain toimimalla voi saada muutoksia aikaan. Pelkkä voivottelu ei johda mihinkään.

Politiikka on yhteispeliä. Olen valmis kaikkeen asialliseen ja ratkaisukeskeiseen keskusteluun kenen tahansa kanssa puolueväristä riippumatta.

Oppimisen ammattilainen

Olen ensimmäistä kertaa ehdolla poliittiseen luottamustoimeen. En ole tätä ennen ollut mukana politiikassa. Aikaisemmissa luottamustoimissa olen toiminut mm. kahden eri asunto-osakeyhtiön hallituksen puheenjohtajana ja partiolippukunnan johtajana.

Työkseni opetan nuoria ja aikuisia ammatillisella toisella asteella. Erityisosaamiseeni kuuluu siten uuden tiedon hankinta ja käsittely sekä vaikeidenkin asioiden purkaminen helpommin hahmotettaviksi kokonaisuusiksi. Olen harjaantunut kunnioittavaan ja rohkaisevaan keskustelun virittämiseen ja ylläpitämiseen.

Olen ollut tamperelainen siitä lähtien kun muutin tänne opiskelemaan. Päätin jäädä. Tampere on juuri sopivan kokoinen kaupunki, jolla on aina ollut edelläkävijän maine. Tampereella on juuri nyt erinomainen tilaisuus toimia uuden kestävämmän ja ihmisläheisemmän arjen edelläkävijänä, kehittäjänä ja työllistäjänä.

Entä ite?

Kun puhuu ekologisesti kestävämmistä valinnoista, halutaan usein käsitellä myös puhujan ympäristövalinnat. Tässä omia valintojani, jotka ovat kaikki parantaneet elämänlaatuani:

  • Kuljen töihin lähes aina polkupyörällä, mutta joskus myös bussilla.
  • Syön lihaa enää hyvin harvoin. Totuttelen vegaanisiin juustoihin. Kalaa syön mielelläni, jos se on suomalaista villiä järvikalaa. Turha sitä on vain minkeille syöttää!
  • En matkusta enää lentokoneella. Perheemme viimeisin lomamatka Euroopan halki kesällä 2019 tehtiin junalla. Odotan että tämän pandemian väistyttyä pääsisin taas matkustamaan pitkin Eurooppaa junalla.
  • Vältän viimeiseen asti uusien vaatteiden tai uuden elektroniikan hankkimista. Korjaan tai korjautan kaiken minkä voi.
  • Käynnistin kerrostaloyhtiössämme siirtymän polttoon perustuvasta kaukolämmöstä maalämpöön – toki yhteistyössä muun hallituksen ja osakkaiden kanssa.
  • Perustin Facebook-ryhmän Roskalava TRE, jossa jaetaan havaintoja pitkin kaupunkia olevista roskalavoista. Näille lavoille heitetään aivan liian usein ehjää ja käyttökelpoista tavaraa. Niin kauan kuin tätä järjettömyyttä ei saada kuriin, halukkaat voivat tuon avulla löytää itselleen käyttökelpoista kampetta. Maailman kuvalehti haastatteli minua aiheesta.
  • Poistatan ilmakehästä lopun hiilidioksidin, jota elämäntapani kaikesta huolimatta tuottaa – kuten myös tähänastisen elämäni aikana syntyneet CO₂-päästöt. Varmuuden vuoksi viisinkertaisesti. Tämä tapahtuu Kompensäätiölle maksamallani kuukausittaisella maksulla. (Ei, siitä ei mene senttiäkään hallintokuluihin.)

Toki paljon muutakin voisi vielä tehdä!